Savonlinnan perhesurma itsenäisyyspäivänä on viimeisin synkkääkin synkempi luku Suomen väkivaltatilastoissa. Naissurmien ominaispiirre on, että hyvin usein todistajana ja aivan liian usein myös uhrina on lapsi.
Vuosi sitten mies ampui avovaimonsa keskellä päivää Tampereen Hämeenkadulla. Nelivuotias lapsi todisti äitinsä murhaa vierestä. Uhri oli raskaana.
Tänä syksynä mies ampui ex-vaimonsa Espoossa lastensa silmien edessä. Uhri oli raskaana.
Savonlinnan myötä naissurmien uhrimäärä kohoaa tänä vuonna jo ainakin kahteenkymmeneen. Savonlinnassa surmansa sai kolme pientä lasta. On sydäntä särkevää ajatella, että usein taustalla on jopa vuosia kestänyt piina, joka on varjostanut myös lasten elämää tai jopa koko lapsuutta. Oman äitinsä surmaa todistaneet lapset kantavat tuskan läpi elämänsä.
Muun muassa Iso-Britannia, Etelä-Afrikka ja Australia ovat julistaneet naisiin kohdistuvan väkivallan kansalliseksi hätätilaksi. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan vakavasta, akuutista yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka totta tosiaan edellyttäisi hätäkokouksia ja järeitä toimia. Jos pelkkä naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ”riittävä” peruste, niin olisi vihdoin herättävä siihen tosiasiaan, että naisten lisäksi surmissa kuolee lapsia.
Tiedetään, että sosioekonominen asema kytkeytyy riskiin joutua väkivallan uhriksi. Huono-osaisuuden lisääntyessä myös väkivallan riski yhteiskunnassa lisääntyy. On sietämätöntä, että tätäkin kirjoittaessa eduskunnan salissa käydään keskustelua jälleen useista esityksistä, joilla oikeistohallitus entisestään lisää ihmisten ahdinkoa ja köyhyyttä.
Joko olisi aika julistaa naisiin kohdistuva väkivalta hätätilaksi myös Suomessa?