Helena piti SDP:n eduskuntaryhmän puheenvuoron lapsiasiavaltuutetun kertomuksen julkaisutilaisuudessa 12.2.2026, kun kertomus luovutettiin eduskunnalle.
Arvoisa lapsiasiavaltuutettu ja hyvät kuulijat,
SDP kirjoittaa parhaillaan uutta poliittista ohjelmaa, joka ulottuu 2030-luvulle ja hyväksytään toukokuun puoluekokouksessa. Kuuntelin päivän alustuksia erityisesti peilaten näihin hahmotelmiin.
SDP:n ohjelmaluonnoksessa todetaan, että lapsi- ja perhepolitiikkaa tulee tehdä pitkäjänteisesti ja tavoitteena tulee olla eriarvoisuuden vähentäminen. Tämä eriarvoisuuden tematiikka kuului myös asiantuntijoiden puheenvuoroissa monin tavoin ja vahvisti omaa näkemystäni siitä, että juuri eriarvoisuuden vähentäminen tulee olla politiikan keskiössä.
Suomen hienous kiteytyy siinä, että missään muualla maailmassa ekaluokkalaiset lapset eivät ole yhtä tasavertaisessa asemassa kuin Suomessa. Suomalainen koulupolku varmasti yhä tarjoaa tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle, mutta valitettavasti Orpon hallituksen politiikka on ajanut Suomea kiihtyvää vauhtia tilanteeseen, jossa jokainen koti ei välttämättä pysty turvaamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kuten täällä hyvin todettiin: yksilöiden väliset erot ovat ymmärrettäviä ja luonnollisia, mutta ryhmien väliset erot eivät sovi ideaan tasavertaisista mahdollisuuksista ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.
On erinomainen tavoite vahvistaa tietopohjaa päätöksenteon tueksi, mutta samalla on todettava, että meillä on jo olemassa tutkimustietoa esimerkiksi toimeentulotuen ja lastensuojelun kulujen korrelaatiosta. Ylisukupolvinen huono-osaisuus on tosiasia ja tutkitusti tiedetään, että etenkin lapsuudessa koettu köyhyys jättää jäljet pitkälle aikuisuuteen. On myös tärkeä muistutus, että koronakriisi ei ollut pelkästään terveydellinen ja taloudellinen, vaan myös merkittävä sosiaalinen kriisi, jolla on pitkä varjo vielä nykypäivänäkin.
Oli erityisen pysäyttävää kuulla tänään lasten sitaatteja, joista ensimmäinen liittyi pelkoon sodasta ja kodin menettämisestä. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei voi olla hyväksyttävää, että jo joka seitsemäs lapsi elää köyhyydessä tai että perheiden asunnottomuus lisääntyy.
Lapsiasiavaltuutettu totesi avauspuheenvuorossaan, että yksi tärkeimmistä on perheen ulkopuolinen tuki, joko läheisiltä tai tarvittaessa yhteiskunnan palvelujärjestelmästä. SDP on korostanut moniammatillista tukea, kuten täällä tänään puheissa ollut perhekeskus, yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa tai voisin lisätä esimerkiksi kouluissa tehtävän nuorisotyön. SDP:n sisällä en tunnista keskustelua opiskeluhuollon palauttamisesta kuntiin, mutta on selvää, että soteuudistuksen sisällöllistä kehittämistä ja soteintegraatiota tulee jatkaa. Tässä työssä ensisijaista on riittävän rahoituksen turvaaminen, järjestöjen tärkeää roolia unohtamatta.
Palvelujen painopistettä on niin inhimillisin kuin taloudellisin perustein saatava siirrettyä ennaltaehkäiseviin, oikea-aikaisiin palveluihin, oli sitten kyse lastensuojelusta, mielenterveydestä tai perusterveydenhuollosta. Mikään määrä resursseja lastensuojeluun ei riitä, jos vanhempien palvelujen annetaan rapautua.
Nostan vielä yhden teeman, lasten osallisuuden, joka sisältyy myös SDP:n ohjelmaluonnokseen. Tällä hetkellä politiikassa keskustellaan paljon esimerkiksi somen ikärajasta. Nuoret ovat itse tuoneet esiin näkökulmia, että etenkin pienemmillä paikkakunnilla sosiaalinen media voi olla tärkeä kanava löytää omanhenkisiä kavereita ja yhteisö. Kuten kuulimme yhtenä valonpilkahduksena näin ystävänpäivän alla, niin lasten yksinäisyyden kokemus on vähentynyt – ehkä somella on tässä roolinsa eikä sosiaalinen media ole yksiselitteisesti uhka lapsille.
On varmasti paljon kehittämistä siinä, miten lasten ja nuorten ääni saataisiin kuuluviin poliittisille päättäjille asti ja siihen muun muassa tämä kertomus on yksi tärkeä työkalu.
Aivan lopuksi totean Demarinaisten puheenjohtajana, että seuraan erittäin huolestuneena tasa-arvon takapakkia maailmalla ja suoraan sanottuna otti sydänjuurista asti kuulla lapsiasiavaltuutetun avaussanoissa, että samaa on ilmassa myös koskien lasten oikeuksia. Valitettavasti elämme aikaa, jossa esimerkiksi YK:n merkitystä tai yhteisiä sitoumuksia ei voi ottaa itsestäänselvyyksinä ja niitä horjutetaan monin tavoin. On selvää, että Suomena meidän tulee päinvastoin kulkea edellä, ottaa johtajuutta yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa ja yksiselitteisesti torjua takapakki. Kauniiden sanojen sijaan tarvitaan konkreettisia tekoja ja lapsen edun huomioimista kaikilla politiikan sektoreilla.