Arvoisat demarinaiset, hyvä juhlaväki,
On suuri kunnia tuoda naisliiton tervehdys tänne tuplajuhlaan!
Tänä vuonna eri puolilla Suomea demarinaiset ovat liittyneet yhteen muistelemaan heitä, jotka ovat kulkeneet edellä. Muistelemaan saavutuksiamme, mutta ennen kaikkea katsomaan kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta.
Kun nyt katsomme 125 vuoden – lähes viiden sukupolven – taakse: näemme Suomen, joka otti askeleita, jotka kuuluivat rohkeimpiin koko maailmassa.
Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin ensimmäiset naiskansanedustajat koko Euroopassa. Heitä oli 19 rohkeaa – ja heistä lähes puolet, yhdeksän, oli sosialidemokraattisia naisia. Vanhimpana Miina Sillanpää, tuolloin 40-vuotias.
Sillanpäästä tuli myöhemmin Demarinaisten puheenjohtaja ja koko Suomen ensimmäinen naisministeri. Nämä naiset eivät vain astuneet politiikkaan miesten rinnalle – he raivasivat tietä, jota myöhemmät sukupolvet ovat voineet kulkea.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli se ensimmäinen vaatimus, jonka ympärille SDP:n naisasiayksikkö perustettiin heinäkuussa vuonna 1900. SDP oli ainoa puolue, joka vaati ääni- ja vaalioikeutta kaikille täysi-ikäisille kansalaisille säädystä, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta. Ajatus oli aikanaan ravisuttava: yhtäläinen, tasavertainen oikeus jokaiselle.
Demarinaisten edeltäjä perustettiin hienolla nimellä, Työläisnaisten liittona. Alusta alkaen naisliitto on ollut osa työväenliikkeen luokkataistelua, jossa alistuksen perustaksi on tunnistettu paitsi luokka-asema myös sukupuoli. Naisten työllä on rakennettu suomalaista hyvinvointivaltiota ja pidetty kodit pystyssä. Yhä nykypäivänä naisten tekemä hoiva- ja niin kutsuttu metatyö on se näkymätön koossa pitävä voima, joka turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden.
Suomessa naisilla on jo pitkään ollut mahdollisuus työntekoon perheen ohella, mutta edelleen on työtä tehtävänä, jotta naisilla olisi yhtäläinen oikeus myös uraan.
Viime viikonloppuna koko SDP:n puolueväki oli koolla Espoossa puoluevaltuuston kokouksessa. Puolueen puheenjohtaja Antti peräänkuulutti Suomeen start up -yhteisön tekemisen meininkiä. Vain kasvu ja työ voivat nostaa Suomen alhosta.
Monia naisliittomme alkuajan naisia yhdisti pienyrittäjyys. Liiton ensimmäinen puheenjohtaja oli 25-vuotias yrittäjä Ida Aalle (alk. Ahlstedt), joka menestyi ensin leipurina. Vaihtaminen omaan ompelimoon vapautti Idan kulkemaan puolueen puhujana. Tuon ajan pienyrittäjyys oli osin pakon sanelemaa: jos ei ollut mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun koulutuksen avulla, se oli mahdollista sinnikkyydellä ja ankaralla työnteolla.
Parhaillaan elämme massatyöttömyyden ajassa seurauksena oikeistohallituksen totaalisen epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Erityisesti naisten työttömyys on kasvanut rajusti hyvinvointialueiden ja palvelualojen ahdingon seurauksena. Samaan aikaan hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset ovat kohdistuneet etenkin yksinhuoltajiin sysäten yli 30 000 lasta köyhyysrajan alapuolelle. On suorastaan irvokasta, että tällaisena aikana hallitus alentaa sadoilla miljoonilla marginaaliveroa hyvätuloisilta, heiltä jotka tienaavat yli 9000 euroa kuussa. Oikeistopolitiikan hyöty kasautuu jo valmiiksi varakkaille miehille ja maksajina ovat vähävaraiset lapset ja naiset.
Valitettavasti joudumme kiinnittämään huomiota samoihin perusasioihin kuin 125 vuotta sitten. Kysymys on taas toimeentulosta ja edelleen siitä, että naissukupuoli on riski niin köyhyydelle kuin väkivallalle. Kysymys on yhä luokkapolitiikasta ja omaisuuden kasautumisesta vain harvoille, työntekijöiden oikeuksista ja arjen turvallisuudesta.
Arvoisa juhlaväki,
Elämme parhaillaan valtavaa yhteiskunnallista murrosaikaa: ilmastokriisi ja toisaalta teknologian kehitys ravisuttavat yhteiskuntaa. Sota on käynnissä Euroopassa ja sanoinkuvaamaton kärsimys jatkuu niin Gazassa kuin Sudanissa. Tekoäly tulee muuttamaan yhteiskuntaa enemmän kuin osaamme vielä edes kuvitella. Tulevaisuus näyttää nyt myös monen arjessa epävarmalta ja toivottomalta.
Ajassa, jossa ääripäät vahvistuvat ja yhteiskunnan polarisaatio on kiihtyvää, on suorastaan radikaalia etsiä yhteisymmärrystä ja pyrkiä sovintoon. Meidän tehtävämme on yrittää ymmärtää vaikka emme hyväksyisi, rakentaa yhteistyötä vaikka rikkomalla saisi poliittisia irtopisteitä.
Tehtävämme on puolustaa monipuolista ja tasa-arvoista näkemystä naisista, naiseudesta, sukupuolista ja seksuaalisuudesta. Rasismi, vammaisten syrjintä, ikäsyrjintä ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe heijastuvat myös naiskysymykseen. Muiden maiden esimerkit osoittavat pelottavalla tavalla, että ajassamme käydään kamppailua edistyksen ja taantumuksen välillä ja jos oikeuksia ei puolusteta, ne viedään.
Tänä juhlavuonna olemme muistelleet monin tavoin niitä ansioituneita demarinaisia, jotka ovat kulkeneet edellä. Tätä puhetta laatiessani pysähdyin kuitenkin sen ajatuksen äärelle, että liikkeemme todellinen voima on teissä, rakkaat siskot, elävässä kansanliikkeessä ja joukkovoimassa. Ilman naispiirejä, niiden hallituksia ja aktiiveja, me emme olisi mitään. Ilman teidän ääntänne toreilla, työpaikoilla ja kahvipöydissä emme voi puolustaa hyvinvointivaltiota oikeiston leikkauksilta.
Teidän panostanne tarvitaan, kun aiomme voittaa kevään 2027 eduskuntavaalit ja kääntää Suomen suunnan kohti tasa-arvoista, reilumpaa tulevaisuutta. Sillä tasa-arvo ei ole valmis, Suomi ei ole valmis. Naisliikettä tarvitaan. Teistä jokaista tarvitaan. Voimaa antakoot meille tieto siitä, että joka aikakaudella on ollut omanlaisensa taistot yhteiskunnassa – ja kaikkina aikoina olemme ne yhdessä kohdanneet.