Helena piti liiton varaouheenjohtajana avauspuheenvuoron Nuorten Kotkien edustajiston syyskokouksessa Tampereen työväentalolla 4.10.2025.
Arvoisa kokousväki, kotkaperhe,
Aivan aluksi haluan sanoa, että tuntuu merkitykselliseltä, että pidämme edustajistoa täällä Tampereen työväentalolla, joka vihittiin käyttöön marraskuussa vuonna 1900 eli tasan 125 vuotta sitten. Saman vuoden heinäkuussa perustettiin Työväennaisten liitto, joka nykyään tunnetaan Demarinaisina.
Me täällä tiedämme, että lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on. Mutta valitettavasti näyttää siltä, että lapset on monin tavoin unohdettu tämän päivän politiikassa. Syksyn budjettiriihessä oikeistohallitus ei onneksi tehnyt enää lisää sosiaaliturvaan kohdistuvia leikkauksia, mutta ei toisaalta perunut niitä, joita se on jo tehnyt ja joista se päätti aiemmin keväällä.
Monessa perheessä nämä leikkaukset ovat vasta valkenemassa ja käymässä toteen. Tiedämme, että ne ovat osuneet erityisen rajusti yksinhuoltajaperheisiin ja hyvin laajasti heihin, jotka ovat saaneet asumistukea. Asunnottomuus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ja uhkaa nyt myös perheitä. Voi vain ajatella, minkälainen yhteiskunta meillä on kasvamassa, jos häätökokemukset jo lapsuudessa lisääntyvät.
Viimeisimpänä hallitus on uudistamassa alkoholilainsäädäntöä niin, että on entistä helpompi saada alkoholia kotiinkuljetuksella. Näyttää yhä vahvemmin siltä, että yhteiskuntaa valitaan kehittää hyvinvoivan keskiluokan ehdoilla ja aktiivisesti halutaan unohtaa heidät, jotka ovat haavoittuvassa asemassa.
Uusimman arvion mukaan Orpon hallituksen politiikka on ajamassa yli 30 000 lasta köyhyysrajan alapuolelle. Samaan aikaan meillä on ennätykselliset työttömyysluvut ja jo yli 320000 työtöntä. On paljon tutkimustietoa siitä, että lapsuudessa koettu köyhyys voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Se ei leimaa ihmistä, mutta tulee osaksi itseä.
Elämme ajassa, jossa on valtavasti epävarmuutta: sota, autoritäärisesti johtajat ja ilmastokriisi aiheuttavat huolta tulevasta. Rauha on se, mitä kaikkein eniten tähän aikaan tarvitsisimme – rauhaa sodasta, mutta myös arjen rauhaa ja turvallisuutta. Vakautta ja maailmaa, jossa saa turvallisesti kasvaa omaksi itseksi ja on mahdollista tavoitella unelmia.
Kotkatoiminta on arjen eturintamassa, kun rakennetaan turvallista lapsuutta. Oli sitten kyse yksinäisyyden kokemusten vähentämisestä tai jopa nuorisorikollisuuden torjumisesta, niin juuri yhteinen tekeminen ja harrastustoiminta ovat sitä, mikä voi olla korjaavaa ja kannattelevaa. Elämänpolulla riittää, että on se yksi turvallinen aikuinen, joka auttaa ja kannattelee.
Matkalla tänne pohdin, millaisia lapsuuden muistoja nykypäivän lapsille jää. Siinä missä oma sukupolveni muistelee yhteisiä pihapelejä tai metsäleikkejä kavereiden kanssa, vietetään iso osa nykylapsuudesta ruutujen äärellä, yksin.
Nykypäivän viheliäitä ilmiöitä ovat häirintä ja suoranainen vihapuhe, jota tapahtuu niin kouluissa kuin enenevissä määrin verkossa. Sukupuolten väliset kokemusmaailmat erkanevat ja on yhä vähemmän paikkoja, joissa lapset ja nuoret kohtaavat vastakkaista sukupuolta vapaa-ajalla. Myös tässä kotkatoiminnalla voi olla kokoaan suurempi merkitys.
Lapsi tietää mitä haluaa, mutta ei aina sitä mitä tarvitsee. On meidän aikuisten tehtävä saattaa lapsia tekemiseen, joka tukee hyvinvointia ja turvata tällaisen toiminnan puitteet. Parhaillaan kunnissa ja hyvinvointialueilla laaditaan strategioita. Entisenä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ajattelen, että aito ennaltaehkäisy tapahtuu paljon ennen kuin sote-palvelujen tarve edes syntyy ja tämä ennaltaehkäisy tapahtuu niin kuntien palveluissa kuin harrastustoiminnannnalla ja kaikella sillä järjestötyöllä, joka rakentaa hyvää lapsuutta.
Politiikassa on joskus vaikeaa osoittaa ennaltaehkäisevän toiminnan vaikuttavuutta tai ainakaan niiden kustannushyötyä. Mutta yleisesti ajatellaan, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan. Järjestötoiminta tuottaa erittäin kustannustehokkaalla tavalla myös taloudellista hyötyä ja vapaaehtoisten tekemä työ on mittaamattoman arvokasta.
Vapaaehtoistyö ei organisoidu ja tapahdu itsestään, vaan vaatii resursseja. Seuraan hyvin surullisena sitä suorastaan järjestövihamielistä puhetta, mitä tällä hetkellä hallituksen riveistä kuuluu ja mistä järjestöihin kohdistetut rajut leikkaukset kertovat karua kieltä. Siksi on tärkeää sanoa ääneen kiitos – kiitos, että jaksatte ja käytätte omaa arvokasta aikaanne hyvän lapsuuden edistämiseen. Jatketaan tätä arvokasta työtä, jotta Pirkanmaan lapsimyönteisyys säteilisi koko Suomeen ja jokaiseen perheeseen.