Kukaan ei ole hiljaisempi kuin väkivaltaa kohdannut lapsi.
Tai ehkä lapsi ei edes osaa vielä puhua iän tai kehitysviiveen vuoksi eikä isompikaan lapsi aina ole halukas kertomaan kodin haasteista. Lapselle on ominaista suojella vanhempiaan.
Aina ei riitä, vaikka vanhempi yrittäisi parhaansa tai kovasti rakastaisi lastaan. Lapselle tulee pystyä tarjoamaan perusasioita: riittävää ravintoa, huolenpitoa, hygieniaa ja ennen kaikkea päihteetön ja väkivallaton kasvuympäristö.
Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla lapsirauhasta, joka tulisi kirjata rikoslakiin. Allekirjoitin aloitteen yhdessä sadan muun kansanedustajan kanssa. Väkivallan näkeminen on kiistatta haitallista lapsen kehitykselle, ja olisi selkeä viesti päättäjiltä vahvistaa lapsen rikosoikeudellista asemaa ja tunnustaa lapsi uhriksi myös tilanteissa, joissa väkivalta ei ole suoraan kohdistunut lapseen.
Lapsen tunne-elämä kehittyy vanhempien tai perheen aikuisten välisessä suhteessa. Liian monelle lapselle tuo maaperä on pelon värittämä. Mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä taloudellisen ahdingon lisääntyessä on arkijärjelläkin ajateltuna todennäköistä, että myös perheväkivallan riski yhteiskunnassa kasvaa.
Lasten kaltoinkohtelua ja perheen sisäistä väkivaltaa tapahtuu Suomessa joka päivä. On meidän aikuisten tehtävä suojella lapsia ja eduskunnassa voimme säätää tämän lain.