Eduskunnassa käytiin 12.3.2026 ajankohtaiskeskustelu luovien alojen asemasta tekoälyn käytön lisääntyessä. En harmillisesti päässyt osallistumaan salikeskusteluun, joten julkaisen puheenvuoroni alla.
Arvoisa puhemies,
kun puhumme tekoälystä, puhumme usein tehokkuudesta, tuottavuudesta ja kilpailukyvystä. Mutta tänään haluan puhua siitä, mistä ihmiskunta lopulta elää – nimittäin merkityksestä. Taiteesta, kielestä, tarinoista, musiikista, kuvista. Kaikesta siitä, jonka varaan sivistys rakentuu ja jonka varassa me ymmärrämme itseämme ja toisiamme.
Kulttuurin tekijöiden panos ihmiskunnalle on mittaamaton. Se on ääni, joka muistuttaa meitä ihmisyydestä silloin, kun maailma kovenee. Kieli, jolla käsittelemme surua ja iloa, sotaa ja rauhaa, rakkautta ja menetystä. Se on peili, joka näyttää meille, keitä olemme ja ikkuna, joka avaa meille, keitä voisimme olla tai miltä tuntuisi olla toisen asemassa. Mutta juuri nyt tämä perusta on uhattuna.
Generatiivisen tekoälyn käyttö yleistyy nopeasti. Se tuottaa tekstiä, kuvia, videota ja musiikkia hämmästyttävän vakuuttavasti. Tekoäly voi olla luovan työn apuväline, mutta se ei ole tyhjästä syntynyt ihme. Sen kyky perustuu siihen, että se on “oppinut” ihmisten luomasta kulttuurista.
Ja tässä on ongelman ydin: tekoälymalleja on koulutettu tekijänoikeudella suojatuilla teoksilla, pääsääntöisesti ilman lupaa, ilman korvausta ja ilman läpinäkyvyyttä.
Arvoisa puhemies,
Tekoälyn taloudelliset vaikutukset ovat todellisia, mutta vielä syvempiä ovat kulttuuriset riskit:
Kun massatuotettu tekoälysisältö kilpailee näkyvyydestä, se syrjäyttää helposti hitaasti syntyvän, omaperäisen ja riskejä ottavan taiteen. Seurauksena on sisällön yksipuolistuminen.
Jos puolestaan yleisö ei tiedä, onko sisältö ihmisen tekemää vai koneen generoimaa, koko kulttuurin arvoketju hämärtyy ja riskinä on luottamuksen mureneminen.
Lisäksi riskinä etenkin pienille kielialueille on kulttuuri-identiteetin rapautuminen. Jos suomen ja ruotsin kielellä tuotettu, ihmisten tekemä sisältö hukkuu geneerisen massan alle, köyhtyy myös se tapa, jolla ajattelemme, koemme ja keskustelemme yhteiskunnasta.
Siksi tarvitaan nämä kolme: lupa, korvaus ja läpinäkyvyys.
Teoksia ei saa käyttää tekoälyn koulutukseen ilman lupaa. Oikeudenhaltijoilla on oltava käytännössä toimiva tapa kieltää sisältöjensä käyttö tekoälyn kouluttamisessa.
Toiseksi tarvitaan korvaus. Kun suojattua materiaalia hyödynnetään, siitä on maksettava asianmukainen korvaus. Lisäksi tarvitaan takautuvia korvauksia tilanteissa, joissa käyttöä on jo tapahtunut.
Kolmanneksi tarvitaan läpinäkyvyyttä: tekijöillä on oikeus tietää, mitä heidän työllään on tehty.
Ilman läpinäkyvyyttä mikään oikeus ei ole valvottavissa. Siksi tarvitaan velvoite julkaista riittävät tiedot koulutusdatasta ja datankeruusta.
Me tarvitsemme myös selkeän merkintävelvoitteen: kun sisältö on tekoälyn tuottamaa tai olennaisesti tekoälyn muokkaamaa, siitä pitää kertoa. Ansaitsemme tiedon, milloin olemme vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa ja milloin sisältö on tekoälyn tuottamaa.
Arvoisa puhemies,
Tekoäly voi olla luoville aloille myös mahdollisuus. Edellytyksenä on, että tekijänoikeudet huomioidaan jo kehitysvaiheessa ja käytäntöjä arvioidaan säännöllisesti tiiviissä vuoropuhelussa tekijöiden, alan järjestöjen, alustojen ja lainsäätäjien kesken. Silloin tekoäly voi tukea luovaa prosessia, ei ryöstää sen perustaa.
Meidän on suojeltava luovan työn tekijöiden oikeuksia. Vain siten varmistamme, että kulttuuri säilyy elävänä, monimuotoisena ja ihmisten tekemänä. Myös tekoälyn aikakaudella.