Helena toimii poikkihallinnollisen Hyvinvoiva Espoo -ohjelmatyön ohjausryhmän puheenjohtajana.
”Arvoisa ohjausryhmä,
meidät on valittu tähän tehtävään edistämään espoolaisten hyvinvointia. Tehtävä on erilainen ja historiallinen kahdellakin tapaa: meillä on yhä käynnissä sotien ja 90-luvun laman jälkeen suurin kriisi. Meillä on tulossa sataan vuoteen suurin hallinnollinen uudistus.
Meillä ei välttämättä ole ketään kertomassa, mitä juuri nyt pitäisi tehdä. Hyötytavoitteissa olemme nimenneet ylätason tavoitteita: osallisuus, yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus, mielen hyvinvointi. Nyt meidän tehtävämme on nimetä erityisiä kohderyhmiä ja sitä kautta suunnitella toimenpiteitä.
Elämme ajassa, jossa on monia hyvinvointia heikentäviä ilmiöitä: liikkumattomuus, juurettomuus, ehkä osaltaan sosiaalinen media, ravintokin. Korona on entisestään vähentänyt liikkumista, kaupungistuminen lisännyt juurettomuutta. Onko meillä edes tarkkaa tietoa siitä, mikä on lisännyt niin monen ahdistuneisuutta?
90-luvun lama on ollut omanlaisensa kansallinen trauma. Koronakriisin vaikutukset alkavat vasta valjeta: kuka kertoisi meille, mitä juuri nyt kannattaisi tehdä? Olemme tietysti vain pieni poikkihallinnollinen ohjelma pienehköllä budjetilla. Avuntarve on ennätyksellinen tilanteessa, jossa sote-palvelujen järjestämien alkaa käydä yhä vaikeammaksi valtavan henkilöstövajeen vuoksi.
Ajattelen, että meillä on tuhannen taalan paikka luoda uudelleen kunnan roolia hyvinvointityössä. Sote-palvelujen ennaltaehkäisy tapahtuu paljon ennen kuin tarve palveluille syntyy: liikunta, ravinto, uni, vapaa-aika, ihmissuhteet – mielenterveyden käsi. Minkälaisia mahdollisuuksia espoolaisilla on liikkua, harrastaa, nauttia kulttuurista tai luoda suhteita naapureihin tai samassa elämäntilanteessa oleviin? Mitkä ryhmät tai asuinalueet erityisesti tarvitsevat huomiota? Näiden kysymysten äärelle pysähdymme tänään.
Tarkoituksena löytää se, mitä juuri nyt pitäisi tehdä.”