Yhdysvaltojen kulttuurisodassa sananvapaus on valjastettu yhdeksi keskeiseksi aseeksi. Nurinkurisesti ”woken” vastaiseen taisteluun vedoten Trumpin hallinto on toteuttanut ennennäkemättömän laajoja sensuurioperaatioita. Mm. liittovaltion virastot pakotettiin ”puhdistamaan” verkkosivunsa 27:stä hallinnon listaamasta kielletystä sanasta. Tiedeyhteisössä nähtiin vastaava operaatio, jossa käytiin läpi käynnissä olevia tutkimusprojekteja ja koulujen kirjastoista on poistettu ”moninaisuutta” käsitteleviä kirjoja.
Kieltolistoilla on sanoja, jotka liittyvät esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalivähemmistöihin. Sellaisia, kuten ”monimuotoisuus”, ”sukupuoli-identiteetti”, ”diversiteetti” ja ”vihapuhe”. Myös mm. ”feministinen”, ”naispuolinen” ja ”etnisyys” ovat nykyään Yhdysvalloissa kiellettyjä termejä.
Suomen ministerit ovat aivan varmasti hyvin perillä Yhdysvaltojen erittäin huolestuttavasta kehityksestä, joka on naamioitu sananvapauden puolustamiseksi. Euroopassa puolestaan vaikuttaa niin kutsuttu anti-gender -liikehdintä, kummankin tavoitteena heikentää vähemmistöjen ja naisten oikeuksia. Samalla ne tarjoavat etenkin miehille ja pojille syntipukkeja yhteiskunnan epäkohtiin, jotka tosiasiassa johtuvat sosioekonomisesta asemasta ja sortavista rakenteista ja sortuvat aivan yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.
Siksi on ollut huolestuttavaa seurata ministeritasolta kommentointia Päivi Räsäsen saamasta tuomiosta (26.3.) kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ensinnäkään poliitikkojen ei pitäisi ottaa kantaa riippumattoman oikeuslaitoksen ratkaisuihin, edes silloin, jos/kun ne syntyvät äänestyspäätöksellä. Toisekseen suomalaisia on turha pelotella Raamatun kieltämisellä tai kirjarovioilla: tuomio tuli lääkäritaustaiselle Räsäselle lääketieteellisistä väitteistä, joiden oikeus katsoi solvaavan homoseksuaaleja. Raamattua saa edelleen siteerata. (Ministereille voisi tosin muistuttaa, että Yhdysvalloissa woken vastainen sota tosiaan on johtanut mm. kirjojen kieltämiseen.)
Sananvapauteen kuuluu erottamattomana osana sananvastuu.
Vaaleja kohti mentäessä on varmaa, että osa poliitikoista tulee tekemään kaikkensa, jotta yhteiskunnassa puhuttaisiin ennemmin sateenkaaripaidoista, romanien hameista, huiveista ja yksittäisistä rikostuomioista kuin yhteiskunnan suurista haasteista: nuorten murentuneesta tulevaisuususkosta, massatyöttömyydestä ja köyhyydestä, epätasa-arvosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai poikien ja miesten yliedustuksesta esimerkiksi päihde- ja itsemurhatilastoissa.
Sananvapauteen kuuluu erottamattomana osana sananvastuu. Rikoslaissa on sen vuoksi pykälänsä kunnianloukkaukselle, yksityiselämää koskevan tiedon levittämiselle ja kansanryhmää vastaan kiihottamiselle. Digitaalinen ympäristö ei ole irrallaan kansallisesta lainsäädännöstä. Korkeimman oikeuden tuomio olkoot meille ennen kaikkea viesti sivistyneemmän keskustelun puolesta.