Tällä viikolla vietettiin maailman merien päivää. Meri on meidän perheelle rakas ympäristö. Levollinen, ikiaikainen, syvästi kunnoitettava.
Ihmiskunta on kivunnut lajien huipulle. Olemme rakentaneet teknologian, joka ulottuu avaruuteen asti ja hallitsemme planeettaa tavalla, josta aiemmat sukupolvet eivät osanneet edes uneksia. Ja silti, ulapalla, meren edessä mekin olemme voimattomia.
Meri ei kumarra ihmistä. Vaikka rahtilaivat ovat tänä päivänä suurempia, tehokkaampia ja teknologisemmin kehittyneempiä kuin koskaan, niiden kohtalo voi hetkessä kääntyä myrskyssä. Sama voima, joka keinutti laivoja satoja vuosia sitten, jyllää edelleen. Siksi meri muistuttaa meitä rajallisuudestamme.
Tänä vuonna merien päivän teemana on Maailman tuolle puolen – uusi suhde valtamereemme (”Reimagine: Beyond the world we know, a new relationship with our ocean”). Teema haastaa siirtymään passiivisista hyödyntäjistä aktiivisiksi suojelijoiksi ja kutsuu ajattelemaan uudella tavalla: meri ei ole vain resurssi, jota voi hyödyntää rajattomasti, vaan elävä kokonaisuus, jonka hyvinvoinnista olemme vastuussa.
Taustalla vaikuttaa uusi suunta merten suojelussa. Esimerkiksi biodiversiteettisopimus (BBNJ, Biodiversity Beyond National Jurisdictio) on kansainvälinen sopimus, joka astui voimaan vuoden alussa. Sopimus on lajissaan maailman ensimmäinen ja se pyrkii turvaamaan merten monimuotoisuutta myös avomerellä, siellä missä yksittäisten valtioiden rajat eivät enää päde. Olemme vihdoin ymmärtämässä: meri ei kuulu kenellekään, mutta vastuu siitä kuuluu meille kaikille.
Meidän perheen happy place löytyy kaukaa ulkosaaristosta. Siellä aika hidastuu. Laineet lyövät kallioihin rauhoittavaa rytmiä ja horisontti tuntuu loputtomalta ja kotoisalta yhtä aikaa. Saaristossa ei ole kiirettä, ei jatkuvaa suorittamista. On vain meri ja me.
Arjessakin meri on läsnä ruokaketjussa ja jokaisessa sääilmiössä. Meri säätelee ilmastoa, tuottaa happea ja kantaa elämää tavalla, jota ihmiskunta ei vieläkään täysin ymmärrä. Varmaa on, että meri on suoraan kytköksissä hyvinvointiimme ja kun meri voi hyvin, mekin voimme hyvin.
Tässä monikriisien ajassa meren loputon liike ja ääretön horisontti muistuttavat meitä yhteydestä johonkin itseämme suurempaan. Tänä kesänä aion loikoilla rantakalliolla ja tarttua haasteeseen kuvitella uudelleen, kuvitella maailmaa tuolla puolen.