Valtuustoryhmän puheenjohtajana Helena käytti sd-ryhmän puheenvuoron vuoden 2025 arviointikertomuksesta ja tilinpäätöksestä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Vuoden 2025 talous kertoo meille kolme keskeistä viestiä: työttömyyden kasvu, verotulojen heikko kehitys ja rahastotuottojen poikkeuksellisen suuri rooli. Näiden kautta piirtyy kuva taloudesta, jossa rakenteellinen epätasapaino on syventynyt.
Ensinnäkin työttömyys, jonka kasvu on jatkunut yhtäjaksoisesti jo pitkään. Erityisen huolestuttavaa on nuorten tilanne: alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut merkittävästi, ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntynyt jyrkästi. Työttömyyden kasvu ei ole vain yksilön tragedia, vaan se heikentää suoraan kaupungin veropohjaa ja kasvattaa menoja. SDP:n valtuustoryhmä peräänkuuluttaa määrätietoisia toimia erityisesti nuorten työllistymisen tukemiseksi ja pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseksi, yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa.
Toiseksi verotulot. Vaikka asukasluku kasvaa nopeasti, verotulot kasvoivat vain 0,4 %. Samanaikaisesti toimintakulut kasvoivat yli 5 %. Toki on niin, että lapset eivät maksa veroja ja kuitenkin tarvitsevat kunnan palveluja – tässä meillä on yhteinen positiivinen haaste ja Espoo kantaa syntyvyydestä valtakunnallista vastuuta.
Kolmanneksi rahastotuotot. Rahastot tuottivat hyvin, ja se auttoi paikkaamaan heikkoa verotulokehitystä. SDP:n valtuustoryhmän mielestä on oikein, että rahastojen tuottoja käytetään jatkossa vielä enemmän kaupunkilaisten hyväksi. Samalla ymmärrämme, että rahastotuotot vaihtelevat markkinoiden mukana, eivätkä ne korvaa kestävää tulopohjaa.
Espoo kasvaa, ja kasvu tuo mahdollisuuksia, mutta myös paineita. Erityisesti lasten ja nuorten määrän kasvu lisää palveluntarvetta samaan aikaan, kun työllisyys ja verotulot kehittyvät heikosti. Tässä tilanteessa meidän on keskityttävä erityisesti työllisyyden vahvistamiseen sekä talouden tarkempaan suunnitteluun ja ennustettavuuden parantamiseen.
Arvoisa puheenjohtaja,
Arviointikertomus antaa meille vakavan viestin: lasten ja nuorten hyvinvointi on heikentynyt, eikä asetettuja tavoitteita ole saavutettu. Kouluhyvinvointi on laskenut, ja yhä harvempi lapsi kokee, että kiusaamiseen puututaan riittävästi. Jokaiselle lapselle arki ei ole Espoossa turvallinen ja tämän ääreen meidän on vakavasti pysähdyttävä.
Varhaiskasvatuksessa tilanne on kaksijakoinen. Laatuun ollaan monin paikoin tyytyväisiä, mutta samaan aikaan palveluverkon riittämättömyys näkyy arjessa ja monet päiväkodit ovat ylikuormittuneita. Tilanne ei ole kestävä lasten eikä henkilöstön näkökulmasta.
Keskeinen ongelma on myös henkilöstöpula. Kelpoisten varhaiskasvatuksen opettajien saatavuus on puutteellista, ja sama koskee erityisopetusta. Kun henkilöstöä puuttuu, heikoimmassa asemassa olevat lapset jäävät helposti ilman tarvitsemaansa tukea.
Samaan aikaan näemme myös perheiden eriarvoisuuden kasvun. Asiakasmaksujen huojennusten lisääntyminen kertoo siitä, että yhä useampi perhe tarvitsee taloudellista tukea selviytyäkseen arjessa. Espoolaiskoulut varmasti tarjoavat yhtälaiset mahdollisuudet, mutta yhä useampi koti ei pysty turvaamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tämä näkyy siinä, että perheen sosioekonominen asema on kytköksissä lapsen oppimistuloksiin.
Yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on keskeinen osa lasten palveluja, mutta arviointikertomus osoittaa, että tämä yhteistyö on vielä keskeneräistä. Palveluketjut eivät toimi riittävän sujuvasti, ja vastuut ovat osin epäselviä, erityisesti tukea tarvitsevien lasten kohdalla. Lapsen näkökulmasta järjestelmien rajat eivät saa näkyä, vaan avun on oltava oikea-aikaista ja katkeamatonta.
Myös koulujen henkilöstön tilanne ansaitsee vakavan huomion. Vaikka työvoiman saatavuus on hieman parantunut, kuormitus on edelleen suurta, ja väkivalta- ja uhkatilanteita esiintyy liikaa. Tämä kehitys meidän on katkaistava, sillä jaksava henkilöstö on laadukkaiden palvelujen perusta.
Tarvitsemme nyt päättäväisiä ja selkeitä toimenpiteitä. Kiusaamiseen on puututtava entistä tiukemmin ja systemaattisemmin. Varhaiskasvatuksen kapasiteettia on lisättävä ja palveluverkkoa vahvistettava. Henkilöstön saatavuutta on parannettava koulutuksella ja työoloja kehittämällä. Lisäksi yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on selkeytettävä niin, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ilman hallinnollisia esteitä.
Sillä lasten ja nuorten pääkaupungissa hyvinvointi ei ole kustannus, vaan investointi tulevaisuuteen.